Hiilidioksidimyrkytys

Lähde: Sukellus, Timo Vikman 2000

Hiilidioksidimyrkytyksestä on seurauksena lisääntynyt hengitystyö, vaikka rasitus olisikin muuten vähäistä, päänsärkyä, pahoinvointia, hikoilua, tukalaa oloa, kyvyttömyyttä ajatella selvästi, kouristuksia ja tajuttomuus.

Hiilidioksidimyrkytys sinänsä harvoin aiheuttaa kuolemaa. Sen aiheuttaa esim. hukkuminen sen jälkeen, kun sukeltaja on menettänyt tajuntansa.

Seurauksena voi olla myös paniikki sukeltajan tuntiessa, että voimat ehtyvät eikä ilmaa tunnu saavan riittävästi.

Hiilidioksidimyrkytys saattaa syntyä mm. seuraavista syistä:
- Sukeltaja yrittää "säästää ilmaa" madaltamalla, hidastamalla tai pidättämällä hengitystään syvällä.
- Vahingollinen tila kokokasvomaskissa on liian suuri (yli 2dl).
- Hengenpidätys vapaasukelluksessa kestää liian kauan, jolloin se esiintyy yleensä samanaikaisesti hapenpuutteen kanssa.
- Seoskaasulaitteessa hiilidioksidi ei suodatu kyllin tehokkaasti pois.

Ohjeet hiilidioksidimyrkytyksen välttämiseksi:
- Älä säästä laitesukelluksessa ilmaa madaltamalla, hidastamalla tai pidättämällä hengitystäsi.
- Älä käytä laitesukelluksessa syvällä kokokasvomaskia, jossa ei ole erillistä sisäänhengitysnaamaria.
- Älä käytä kokokasvosnorkkelimaskia, jossa snorkkeli on kiinni maskissa (tilavuus saattaa olla lähes litran luokkaa).
- Älä jatka sisulla vapaasukellusta sen jälkeen, kun hiilidioksidi on antanut varoituksensa.
- Pidä vapaasukellusten välillä riittävä väliaika, jotta hengitys ehtii tasaantua ja ylimääräinen hiilidioksidi poistua kudoksista ja verestä.
- Jos laitesukeltaja tuntee hiilidioksidimyrkytyksen oireita, on hänen pysähdyttävä, levättävä ja samalla hengitettävä rauhallisesti ja syvään. Mikäli oireet eivät välittömästi häviä tai ne palaavat pian sukellusta jatkettaessa, on ehdottomasti palattava pinnalle.

14.2.2002