Räpyläuinti

Räpyläuinti tuo monelle lajia tuntemattomalle mieleen sukeltajan räpylöineen, maskeineen ja snorkkeleineen ja sitähän se aluksi olikin.

Vähän historiaa

Räpyläuinti on kilpailulajina suhteellisen nuori. Se on kehitetty 1960-luvulla Euroopassa. Aluksi laji oli vain sukeltajien fyysinen harjoittelumuoto, jota uitiin avovedessä sukellusvarusteissa. Vähitellen siitä kehittyi kilpailumuoto. Uitavat matkat olivat yleensä pitkiä, esim. merimaili tai enemmän. Suomessakin liitto alkoi järjestää pintauinnin, kuten lajia alussa nimitettiin, Suomen mestaruuskilpailuja jo 60-luvun jälkipuoliskolla. Perinteisesti tunnettuja avovesiuinteja Suomessa ovat Porvoonjokiuinti Porvoossa, Aurajokiuinti Turussa ja Waskia swimming race Vaasassa. Näiden uintien perinteitä on vaalittu vaihtelevalla menestyksellä 90-luvun alkupuoliskolle asti. Toivottavasti ne saisivat uutta puhtia, jotta laji ei katoaisi Suomesta.

Pian räpyläuinnista kehittyi myös sisälaji, jota voidaan harrastaa hallissa vuodenajoista riippumatta. Kilpailumuotona halliräpyläuinti on lähinnä uinnin vauhdikkaampi muoto, jossa apuvälineinä käytetään räpylöitä ja snorkkelia, laitesukelluslajeissa snorkkelin tilalla paineilmalaitetta. Niiden avulla uimari haluaa nauttia vauhdin hurmasta vedessä.

Ensimmäiset EM-kilpailut järjestettiin Angerassa Italiassa vuonna 1967 ja ensimmäiset MM-kilpailut Hannoferissa Länsi-Saksassa 1976. Ensimmäi­set PM-kilpailut pidettiin Oslossa 1977. Suomeen laji tuli Neuvos­toliiton kautta 1970-luvun alussa ja ensimmäiset SM-kilpailut uitiin Turussa 1975.

Räpyläuinti on CMAS:n alainen laji. CMAS perustettiin vuonna 1959. Liittoon kuuluu tällä hetkellä n.100 jäsenmaata, joista ainakin 36:ssa harrastetaan räpyläuintia kilpailulajina. Lajin johtavat maat ovat tällä hetkellä Kiina ja Venäjä. Olympialaisiin ei lajia vielä ole hyväksytty mutta suuren edistysaskeleen se koki, kun CMAS hyväksyttiin kansainvälisen Olympiakomitean jäsenliitoksi 1986. Suomessa laji kuuluu Suomen Urheilusukeltajain liiton alaisuuteen. Nykyään lajia harrastetaan kilpailumielessä ympäri Suomea noin parissa kymmenessä seurassa.

Lyhyesti säännöistä ja varusteista

CMAS:n kansainvälisissä kilpailusäännöissä räpyläuinti määritellään seuraavasti:

"Räpyläuinnilla ymmärretään uimaräpylöitä käyttävien urheilijoiden etenemistä veden pinnalla tai vedessä vain lihasvoimaa käyttäen. Vedenalaisen työntövoiman saa saada aikaan vain kilpailijan lihasvoimalla, siis käyttämättä mitään moottorilla tai lihasvoimalla toimivaa laitetta. Sukelluslajeissa käytetään ainoastaan paineilmalaitteita."

Räpyläuinnin kilpailuvälineistöön kuuluvat mono- tai stereoräpylät, uimalasit, snorkkeli, regulaattori ja paineilmapullo. Nykyään käytetyin räpylämalli on ns. monoräpylä, jonka levyosa on valmistettu lujitemuovista ja kenkäosa kumista molemmille jaloille. Räpylöiden levyjä on montaa jäykkyysastetta riippuen uitavan matkan pituudesta ja uimarin voimista. Lyhyillä matkoilla käytetään jäykempää levyä ja pitkillä notkeampaa. Lisäksi sukelluslajeissa levy taipuu tasaisesti koko pituudelta kun taas pintauinnissa levy on jäykempi tyvestä ja notkeampi kärjestä. Räpylän kokoa ei ole säännöillä rajoitettu. Potkiminen tapahtuu delfiinipotkuin käsien ollessa ojennettuina kämmenet päällekkäin suoraan eteenpäin korvien tasolla. Vauhti vedessä voi nousta jopa yli 3 m/s. Parhaat kilpailuräpylät valmistetaan käsityönä Venäjällä.

Snorkkeli on tehty taivutetusta pyöreästä muoviputkesta, joka on yleensä varustettu otsapannalla. Putken maksimipituus on 48 cm ja sisähalkaisijä enintään 23 mm.

Laitesukelluslajeissa teräksiset tai alumiiniset paineilmapullot voivat olla tilavuudeltaan 0,5 litrasta ylöspäin sukellettavan matkan pituudesta riippuen. Pulloa pidetään sukellettaessa suoraan eteenpäin ojennettujen käsien jatkeena.

Räpyläuinti jaetaan kolmeen erilaiseen lajiin:

  • pintauinti eli räpyläuinti, jossa käytetään snorkkelia
  • Pinnan alla tapahtuva hengenpidätyssukellus ilman paineilmalaitetta
  • pinnan alla tapahtuva laitesukellus paineilmalaitetta käyttäen

Kilpailumatkat räpyläuinnissa ovat 50m, 100m, 200m, 400m, 800m, 1500m ja 1850m sekä 4x100m ja 4x200m:n viestit, hengenpidätyssukelluksessa 50 m (alle 14 vuotiailla 25m) ja laitesukelluksessa 100m, 400m ja 800m.

Ikäryhmät:

A yleinen, ei ikärajoituksia
B 16 - 17 vuotiaat
C 14 - 15 vuotiaat
D 12 - 13 vuotiaat
E 11 vuotta ja nuoremmat
V veteraanit

Suomessa on käytössä vain yksi V-luokka = 35 vuotta ja vanhemmat

Ikäryhmä määräytyy syntymävuoden, ei syntymäpäivän mukaan

Samassa lajissa ei kuitenkaan voi kilpailla kuin yhdessä ikäryhmässä kerrallaan.

Suomen menestys arvokisoissa (MM-,EM- ja WG-kisat)

Tällä hetkellä pohjoismaista parhaimpana räpyläuintimaana voidaan pitää Tanskaa ja Suomea, entinen mahtimaa Ruotsi on jälleen nousemassa takaisin samaan rintamaan, Norjasta ei vuoden -91 jälkeen ole kuulunut mitään. Suomen menestys kansainvälisissä arvokisoissa tällä vuosikymmenellä on ollut merkittävä mutta taso valitettavan kapea. Tosin parina viime vuonna meille on löytynyt lupaavia uusia nuoria, joilta voidaan odottaa todella mitä vain, jos jatko sujuu samaan tahtiin kuin viime vuosi.

Vuonna 1991 Göteborgissa järjestetyissä EM-kilpailuissa Suomi sai kaikkien aikojen ensimmäiset arvokisamitallinsa räpyläuinnissa, kun Ari Palve sijoittui hopealle 100 m:n laitesukelluksessa ja pronssille 50 m:n sukelluksessa. Lisäksi Ari saavutti vielä 4. sijan 100 m:n ja 200 m:n räpyläuinneissa. Ari palkittiinkin kisojen parhaana miesuimarina.

Vuoden 1992 MM-kisoissa Ateenassa Suomi ei saanut yhtään mitalia mutta menestyi muuten hienosti. Kilpailuihin osallistui kaikkiaan 250 kilpailijaa 32 maasta. Suomi sijoittui loppupisteissä 12. Tanska oli 11. ja Ruotsi 15.

Vuoden 1993 EM-kisat Moskovassa olivat nuoren Sami Sorrin läpilyöntikisat. Suomi oli paras pohjoismaista. Mitalitilastossa Suomi oli kuudes Sorrin ja Palven pronssimitaleilla.

Vuonna 1993 pidettiin Haagissa Maailmankisat, jossa Suomi menestyi ennennäkemättömällä tavalla. Tähän auttoi kuitenkin se, etteivät Kiina ja Venäjä osallistuneet kisoihin. Suomi sijoittui hienosti toiseksi. Ari Palve saavutti kaksi kultamitalia ja Sami Sorri yhden hopeamitalin ja kaksi pronssimitalia. Lisäksi joukkueemme saavutti kaksi hopeamitalia viesteissä.

Vuoden 1994 MM-kisoissa Dongguanissa Kiinassa Suomen joukkue sijoittui 10. kolmenkymmenen maan joukossa saavuttaen historiansa ensimmäisen MM-mitalin Sami Sorrin sijoittuessa pronssille 800 m:n räpyläuinnissa. 100 m:n laitesukelluksessa Ari Palve sijoittui neljänneksi ollen kuitenkin paras eurooppalainen.

Vuoden 1995 EM-kisoissa Tampereella Suomi saavutti kolme pronssimitalia ja runsaasti kiitosta kisajärjestelyistään.

Vuoden 1996 MM-kisoissa Dunaújvárosissa Unkarissa Ari Palve saavutti kauan tavoittelemansa MM-mitalin sijoittumalla 100 m:n laitesukelluksessa pronssille.

Vuoden 1997 EM-kisat uitiin Montpellierissä etelä-Ranskassa. Suomen menestys oli jälleen pääasiassa Ari Palveen varassa. Ari saavutti 100 m:n laitesukelluksessa jälleen pronssia.

Vuoden 1997 WORLD GAMES-kilpailut pidettiin Lahdessa. Räpyläuintiin osallistui koko maailman parhaimisto. Suomen joukkueen kokonaismenestys jäi tällä kerralla Haagin tuloksiin verrattuna vaatimattomaksi. Kuitenkin 100 m:n laitesukelluksessa Ari Palve ja Sami Sorri sijoittuivat mahtimaiden Kiinan ja Venäjän edustajien jälkeen seuraaviksi eli 5. ja 6.

Vuoden 1998 MM-kisoissa Calissa Columbiassa ei saatu yhtään mitalia mutta Palve sijoittui vielä 100 m:n laitesukelluksessa neljänneksi ollen toiseksi paras euroopalainen. Lisäksi Sorri sijoittui 50 m:n sukelluksessa 5.

Vuoden 1998 nuorten EM-kisoissa Pescarassa Italiassa uusi tulevaisuuden lupauksemme Timo Suominen vasta 15 vuotiaana alle 18 vuotiaiden joukossa ui upeasti sijoittuen 50 m:n räpyläuinnissa 4. ja 50 m:n sukelluksessa 7. Jälkimmäisessä lajissa Suominen sukelsi alkuerässään saman ajan kuin loppukilpailujen pronssimitalisti. Lisäksi 100 m:n räpyläuinnissa Suominen sijoittui 10. Kaikissa lajeissa hän paransi ikäluokkansa pohjoismaiden sekä tietysti myös Suomen ennätyksiä.

SUOMEN PARHAAT RÄPYLÄUIMARIT:

Suomen ylivoimaisesti valovoimaisimmat räpyläuimarit ovat Ari Palve Kouvolasta ja Sami Sorri Suolahdesta.

Ari Palve (*1963) on saavuttanut 1990-luvulla eri arvokisoissa yhteensä kaksi kultamitalia, yhden hopeamitalin ja kuusi pronssimitalia.

SM-kisoissa Ari on uinut vuodesta -79 vuoteen -96 ja saavuttanut kaikkiaan henkilökohtaisia mitaleja 44 kultaa, 9 hopeaa ja 2 pronssia. PM-tasolla Ari on saavuttanut vastaavasti 28 kultaa, 6 hopeaa ja 6 pronssia.

Suomen toinen tähti on Sami Sorri (*1975), joka on vastaavasti eri arvokisoissa saavuttanut yhden hopeamitalin ja kuusi pronssimitalia. SM-kisoissa Sami on uinut vuodesta -89 ja saavuttanut tähän mennessä henkilökohtaisia mitaleita 37 kultaa, 8 hopeaa ja 4 pronssia. PM-kisoissa vastaava saldo on 18 kultaa, 1 hopea ja 5 pronssia.

Suomen tämän hetken lupaavin nuori räpyläuimari on Timo Suominen (*1983) Kouvolasta. Timo on uinut räpyläuintia kilpaa vasta vuodesta 1997 ja kolkuttelee jo kansainvälisellä huipulla mitalien tuntumassa. Lyhyen uransa aikana hän on saavuttanut jo henkilökohtaisia SM-mitaleja 6 kultaa ja yhden hopean sekä PM-mitaleja kuusi kultaa.

Muita kansainvälisen tason räpyläuimareitamme ovat Janne Toivola (*1966) pitkillä matkoilla ja Johanna Salmela (*1976) pikamatkoilla molemmat Jyväskylästä sekä Noora Kuusivuori (*1979) Tampereelta laitesukelluslajeissa.

Muita lupaavia nuoria ovat Kimmo Korja (*1984) ja Dina El-Nenaey(*1985) Kouvolasta, Laura Lehto (*1984), Marko Kolsi (*1985) ja Riina Kupari (*1986) Jyväskylästä sekä kaksoset Eveliina ja Kristiina Salo (*1984) Tampereelta.

Lisäksi olemme saamassa joukueeseen naapuriapua, kun ukrainalainen Jevgeni Kanevets (*1975) on avioitunut Suomeen runsas vuosi sitten ja pyrkii Suomen kansalaiseksi. Hän edusti Ukrainaa EM-kisoissa Tampereella 1995 ja on jo kansainvälistä huippua ja Palven ja Sorrin tasoa.

Räpyläuintivaliokunnan kokoonpano ja tehtäväjako 1999

  • Kalervo Rehnbäck jatkaa puheenjohtajana.
  • Kalevi Turkka jatkaa sihteerinä, tiedottajana ja tilastojen pitäjänä sekä vastaa myös kilpailutoiminnasta.
  • Janne Toivola toimii räpyläuinnin päävalmentajana ja vastaa pääasiassa huippujen valmennuksesta. Lisäksi hän osallistuu lajin kehittämiseen ja tunnetuksitekemiseen yhdessä Juha Korjan ja Sami Sorrin kanssa
  • Juha Korja kehittelee nuorten ja seuravalmentajien koulutusta yhdessä Toivolan ja Sami Sorrin kanssa.
  • Jouko Sorri vastaa Suolahden leiritoiminnasta.
  • Jaakko Leppäniemi vastaa avovesiuinneista.
  • Veli-Matti Pynnönen toimii yhteyshenkilönä nuoriso- ja seuratoimintavaliokuntiin sekä liiton johtokuntaan.
Kalevi Turkka
räpyläuintivaliokunnan sihteeri

PS. Juuri saadun tiedon mukaan Kreikka on äänestyksen jälkeen valinnut vuoden 2004 Olympialaisiin räpyläuinnin karaten sijaan. Lopullisen siunauksen suorittaa Kansainvälinen Olympiakomitea

1.3.2002